29.5.09

Rukkaset naulaan

Rukkanen parka. Pieni, vaatimaton vaatekappale pitää talvipakkasilla näppimme lämpiminä, ja mitä se saa palkaksi aherruksestaan? - Sanontoja, joilla viitataan ikäviin tai vielä ikävämpiin asioihin. Ne voi antaa tai saada tai heittää naulaan. Huonosti käyttäytyvistä lemmikeistä voi uhata jopa tehdä sellaiset.

Nyt on tullut naulaan heittämisen aika. Bloggaamisen kulta-aikana kirjoitusaiheita ei tarvinnut kaivella väkisin ja pelkkä ajatus Veijo Bloggeriin kirjautumisesta hykerrytti kuin olisi ollut kuumatkin treffit tulossa. Sori vaan Veijo, mutta tää meidän juttu ei enää toimi.

Mielelläni yhä luen blogeja ja joskus harvoin kommentoinkin, mutta oma blogi ei ole mielessä ikinä. Naamakirja vie isoimman siivun sosiaalisesta nettiajasta, ja mikrobloggaus alkaa nousta sen rinnalle toiseksi aikasyöpöksi.

Pelkkää ajanpuutetta en voi kuitenkaan syyttää viime aikojen laiskasta bloggaamisestani. Kukkamaan puolittainen anonymiteetti on myös alkanut vaivata. Läheisimmät blogitutut ovat tätä nykyä tuttuja muuallakin - sellaisissa ympyröissä, joissa olen enemmän oma itseni tai ainakin esiinnyn omalla nimelläni. Kuka tämä "Kukkis" oikein on, ja miksi minun pitäisi raahata häntä mukanani?

Kiitän ystäviä, tuttuja ja vieraita, kaikkia teitä, jotka olette lukeneet, kommentoineet, poikenneet satunnaisesti tai vierailleet uskollisesti. Teidän kanssanne olen nauranut monet naurut ja tainnut joskus jonkun kyyneleenkin vuodattaa. Täältä olen saanut tukea silloin kun olen tarvinnut - ja tiedätte varmaan, että olen tarvinnut.

Tavataan toisaalla!

P. S. Jos jäät kaipaamaan yhteystietojani tai haluaisit kaverikseni vaikkapa Naamakirjassa, ilmoitathan joko kommentilla tai sähköpostilla. Kukkiksen sähköpostiosoite kukkis7 (ättä) gmail.com toimii toistaiseksi, mutta luen sitä erittäin harvoin.

5.4.09

Nainen löysi pakastimestaan lohen

Kun lapset ovat poissa, elämme pellossa, tämähän on jo moneen kertaan todettu. Keskitymme tärkeisiin asioihin, kuten toisiimme, ja jätämme väliin epäoleellisuudet kuten kaupassa käymisen. Ruokaa laitetaan reseptillä "mitä kaapista löytyy", ja toisinaan siitä tulee silti jumalaisen hyvää. Esimerkiksi eilinen sapuska oli sen verran maukasta, että siitä pitää kirjoittaa muistoksi jälkipolville.

Kävi sellainen tuuri, että pakastimesta löytyi paketti lohta annospaloina. Pakastekala on pakastekalaa, mutta on se parempaa kuin ei kalaa ollenkaan. Lätkäisin kohmeiset fisut rasvattuun uunivuokaan ja rouhin niiden päälle rutkasti pippuria. Ladoin vuokaan pilkotun salottisipulin, tuoretta timjamia ja muutaman oliivin. Peittelin lohipalat tomaattiviipaleilla ja aurajuustoklönteillä, ja pirskottelin koko komeuden päälle puolikkaan sitruunan mehun. Paistoin uunissa puolisen tuntia. Meidän uunimme on sökö, ja siksi jouduin vääntämään lämmön 225 asteeseen (sori vaan, Itämeri), mutta parisataa tai vähemmänkin riittäisi varmasti mainiosti.

Teki hirveästi mieli perunaa lisukkeeksi, mutta meillä ei ollut potun pottua. Onneksi oli jotain vähän paremman sorttisia ranskalaisia, joita laitoin samoilla lämmöillä kalan kanssa. Tammenlehväsalaatista, tomaatista ja tuoreesta basilikasta syntyi salaatti, ja ruokajuomaksi löytyi jääkylmä olut.

Aah. Taas jaksoi.

Ruoan jälkeen ajelimme ratikalla Kolmikulmaan ja kävelimme meren rantaan. Vähän sataa tihuutti, mutta ei me oltu sokerista. Jälkkäriksi nautimme Ursulassa rommikaakaot - herkullista! suosittelen! - ja niiden voimin kävelimme rantoja pitkin melkein kotiin asti. 

Meri on hurja ja hieno, hurjan hieno. Muistutus itselle: korjauta se uuni.

31.3.09

Tuuli ei tuule mutta jalat vielä kantaa

Toim. huom. Otsikkoon sisältyy vitsi. En väitä että se olisi erityisen hyvä.

Tämän vuodenajan parhaita puolia: Kun iltapäivällä astuu toimistosta ulos, tajuaa, että on pukeutunut ihan liian lämpimästi. Kaulahuivi ja toppatakki ovat liikaa, talvikengistä puhumattakaan.

Tämän vuodenajan huonoimpia puolia: Jos olisi laittanut yhtään vähemmän vaatetta päälle, viimeistään illalla olisi palellut. Toisaalta sittenhän olisi voinut ottaa ratikan kotiin. Piilomajassa on keskusteltu kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden hyvistä puolista, ja ratikka on yksi ensin mainituista. Toinen on se, että kun lähden huomenna kotoa klo 7:15, ehdin jumppaan ja silti vielä töihinkin yhdeksäksi.

Kesäaikaan siirtyminen ei ole taaskaan vaikuttanut meidän huushollin elämään juuri millään tavalla. Ainut näkyvä muutos on ollut se, että ekaluokkalainen on uskaltautunut iltaisinkin muutaman korttelin päähän kaverinsa pihalle pelaamaan sählyä.

Sama ekaluokkalainen totesi päivänä muutamana: "Äiti, miksei meilläkin voi olla ruokapöydässä balsamicoa, kun koulussakin on. Sitä on niin kiva pirskotella salaatin päälle." Ei ole kouluruoka niin kuin ennen.

11.3.09

Ajetaan me randomilla

Touhis haastoi mut kertomaan satunnaisia asioita itsestäni.

Säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Tässä tulee:

1. Vanhenemisessa ei minun mielestäni ole muuta vikaa kuin se, että jäljellä oleva aika lyhenee. Rupsahtaminen ja ryppyyntyminen on toistaiseksi ollut minusta pelkästään mielenkiintoista, vaikka varmaan se jossain vaiheessa ylittää rajan, jonka jälkeen alkaa ottaa pattiin.

2. Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut autoa 17-18 vuoteen. Ei ole ollut tarvetta. Enää en edes osaisi ajaa, enkä aio opetella uudestaan, ellei ole ihan pakko. Juuri nyt en keksi, mikä sellainen pakko voisi olla.

3. Tykkään terävistä lyijykynistä. Juuri teroitettu kynä on vähän liian terävä, mutta kun sillä hetken kirjoittaa, se saavuttaa terävyyden ja tylsyyden välisen optimaalisen tilan.

4. Töissä muhun iskee aina kaksi hirveää himoa: a) makean syömiseen ja b) typerien nettipelien pelaamiseen. Kotona en suo kummallekaan ajatustakaan.

5. Ikävöin hurjasti siskoni lapsia, joita en ole nähnyt yli kuukauteen.

6. Kun on minun vuoroni viedä Viltsua harrastuksiin, otan dekkarin mukaan ja livistän odotusajaksi lähibaariin lukemaan ja juomaan yhden oluen.

En haasta ketään, koska kaikki on arvatenkin jo haastettu.

Puhtaus on puoli ruokaa

Otsikko on varastettu Satujattarelta.

Viime aikoina olen usein ajautunut keskusteluihin palashampoosta ja pesupähkinöistä. Olen kummankin tuotteen käyttäjä ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille.

Tukanpesuun olen käyttänyt Vihreän kosmetiikan brunettishampoota ja lasten kehäkukkashampoota ja tykännyt niistä. Paitsi että palashampoo on pakkausten ja kuljetuksen kannalta nestemäistä ekologisempaa, sen etuna on, että hiukset pysyvät pidempään puhtaan tuntuisina. Yksi palashampoomyyjä hehkutti sen avulla saaneensa luonnonkiharansa takaisin - tiedä häntä, mulla ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin piikkisuoraa tukkaa. Ehkä omat hiukseni ovat pikkuisen vähemmän sähköiset ja pikkuisen tuuheammat, kun olen pessyt niitä palashampoolla, mutta tämä on ihan mutu-tuntumaa. Joka tapauksessa palashampoopesulla voi kuvitella pelastavansa palan maailmaa, ja sellaista supersankarifiilistä ei sovi vähätellä.

Pesupähkinöissä on sama hyvä puoli. Jotkut ovat epäilleet, saako niillä pyykin puhtaaksi. Minä ainakin saan (toim. huom.: meillä pestään yhden sottaisen pikkutytön, yhden ulkoilullisen koululaisen ja kahden hikisen aikuisen pyykit). Tuoksuttomuus on minulle pelkkää plussaa, mutta jos tuoksuja kaipaa, pesuveteen voi lisätä esimerkiksi laventelia. Tahranpoistoon käytän sappisaippuaa, tosin enpä muista, milloin olisin viimeksi tarvinnut sitä.

Näillä linjoilla kun ollaan: siivouksessa olen jo monta vuotta vannonut Universal Stonen nimiin. Tai siis minähän asun sikolätissä, mutta jos siivoaisin, käyttäisin sitä. En oikein tajua, mihin sen teho perustuu, mutta se toimii, ja lisäksi se on riittoisaa ja biohajoavaa.

10.3.09

Joka päivä on naistenpäivä

Naistenpäivänä tein sitä mitä kuuluukin: kävin pitkällä juorulenkillä meren jäällä, olin kaverin luona kylässä ja nautin hänen miehensä tekemän lounaan ja kotimatkalla ostin itselleni tulppaaneja. Silloin ehtinyt mihinkään meemeihin tarttumaan, mutta mihinkäs tämä Tiinalta napattu kahdessa päivässä vanhenisi?

Testaa kuinka tosinainen olet. TOSInainen ruksaa kaikki vaihtoehdot. Täytä juoksevin numeroin niin näet heti tuloksen.

Oletko koskaan

[1] vetänyt toista naista tukasta tai raapinut (olen kasvanut siskojen kanssa)
[2] flirttaillut tuntemattomien miesten kanssa
[3] flirttaillut tuttujen miesten kanssa
[ ] teeskennellyt ystävää (en ystävää mutta kaveria kyllä)
[4] puhunut selän takana pahaa
[5] näyttänyt merkitseviä ilmeitä tai käsimerkkejä toisen näkemättä
[ ] topannut rintsikoita (omissa täytteissä on tarpeeksi ja vähän liikaakin)
[ ] ollut juhlimassa ilman alushousuja (saunomista ei varmaan lasketa)
[6] korjannut sukkahousuja kynsilakalla
[7] kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin
[8] udellut ihmisistä
[9] juoruillut
[ ] nyppinyt kulmakarvat (au, sattuu)
[10] sheivannut intiimialuetta
[ ] käyttänyt hiuslisäkettä tai pidennyksiä (en muistaakseni)
[ ] värjännyt hiukset vähintään kahdella värillä yhtäaikaa
[11] leiponut pullaa (viimeksi 20 vuotta sitten)
[ ] nyplännyt pitsiä (olen vain katsellut vierestä, kun mummo on nyplännyt)
[12] graavannut lohta (se on helppoa)
[ ] ollut pikalaihdutuskuurilla
[ ] lihonut takaisin
[13] valehdellut painosi (ei kai siitä kuulukaan puhua totta?)
[ ] käynyt manikyyrissä
[ ] käynyt pedikyyrissä (varmaan pitäisi, kun omahoito ei kohta enää auta)
[ ] käyttänyt laihdutustuotteita
[14] "korjaillut" valokuvaasi
[15] ollut tilanteessa, jossa maskarat ovat valuneet pitkin poskia
[16] valehdellut ikäsi tai ollut tarkoituksella asiasta hiljaa
[17] käyttänyt ryppyvoidetta (jos silmänympärysvoide lasketaan)
[ ] käyttänyt hoikentavia sukkahousuja
[ ] liikkunut vain ulkonäkösyistä (häh?)
[18] keikistellyt peilin edessä (olenhan ollut pikkutyttö)
[ ] käyttänyt sukkanauhaliivejä (valitettavasti en!)
[ ] poseerannut alasti (ai valokuvissa? en)
[19] ihaillut missejä (pienenä tykkäsin Sirpa Viljamaasta, niin, ja olihan mulla myös Johanna Raunio -paperinukke)
[ ] osallistunut missikisoihin
[20] meikannut liikaa
[21] pillahtanut itkuun juhlien pikkutunneilla (todennäköisesti olen, koska liikutun säälittävän helposti ja itkeä tirauttelen kaikenlaisissa tilanteissa)
[22] parantanut maailmaa koko yön
[23] puhunut puhelimessa tunnin putkeen toisen naisen kanssa (useastikin lankapuhelinten aikaan, kun ei ollut vielä internettiä eikä tekstareita, ajatelkaas, lapset sitä!)
[24] käynyt kävelylenkillä naisystävän kanssa ja suu on käynyt tauotta koko matkan (viimeksi toissapäivänä)
[ ] sauvakävellyt
[ ] käyttänyt itseruskettavaa voidetta
[25] teeskennellyt orgasmin (tai ainakin liioitellut)
[ ] "piikitellyt" toista ihmistä
[26] lukenut lehdestä tai netistä seksivinkkejä
[27] vertaillut ulkonäköäsi muihin
[28] aloittanut uuden harrastuksen ja jättänyt sen muutaman kerran jälkeen
[ ] paastonnut
[29] tehnyt hyvää makaronilaatikkoa
[ ] inhonnut anoppia (mulla oli mahtava anoppi, olemme edelleen kavereita)
[30] hävennyt miestäsi
[31] kehuskellut lapsillasi (yritän välttää tätä, mutta minkä sille voi, kun on niin lahjakas lapsi, selvästi äitiinsä tullut)
[32] esittänyt avutonta vastakkaiselle sukupuolelle (etteivät masentuisi ja tuntisi itseään tarpeettomiksi)
[ ] pyytänyt bensa-asemalla apua tuntemattomalta
[33] räpytellyt silmiäsi tarkoituksella (esmes kun niissä on ollut roska)
[34] vedonnut naisten ja miesten töihin kun olet jättänyt jotain tekemättä (ks. "esittänyt avutonta" -kohdan selitys)
[35] meikannut vain "omaksi iloksesi"
[36] vetänyt vatsaa sisään vain antaaksesi hoikemman vaikutelman
[37] ostanut jo valmiiksi liian pienen vaatteen ajatellen että laihdutat kyllä muutaman kilon (huvittava juttu sinänsä, koska en ole koskaan laihduttanut)
[38] syönyt ison levyn suklaata kerralla (alle kaksikymppisenä joskus harrastin tällaista, nykyisin parin-kolmen palan jälkeen alkaa ällöttää)
[39] ottanut lasten karkeista (etenkin sekoituspusseista salmiakkeja)
[40] syönyt karkkia lapsilta salaa
[ ] inhonnut appiukkoa (appi oli yhtä kiva kuin anoppikin)
[41] pessyt mattoja juuriharjalla
[ ] kutonut kangaspuilla (taas olen vain katsonut vierestä)
[42] passannut miestä (kuuluu asiaan parisuhteessa - minäkin odotan, että mua passataan, edes joskus ja edes vähän)
[ ] haaveillut rikkaasta miehestä (en mutta fiksusta ja komeasta kyllä)
[ ] ostanut viimeisillä rahoillasi itsellesi uuden vaatteen tai meikkejä (ihan tähän en ole ikinä tilannetta päästänyt, mutta kieltämättä olen törsännyt vaatteisiin joskus, kun ei oikeasti olisi ollut rahaa)
[43] shoppaillut koko päivän tyttöjen kanssa (= luuhannut koko päivän kirppiksillä)
[ ] ollut koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin
[ ] kuunnellut korvat höröllä Dr. Philin viisauksia
[44] siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla
[ ] käynyt alusvaatekutsuilla
[ ] käynyt seksilelukutsuilla
[ ] tilannut kotiin MeNaiset
[45] ollut Elloksen tiliasiakas (hävettää tunnustaa, mutta 80-luvulla puolet vaatteistani oli Ellokselta - toisaalta koko 80-luku oli niin nolo vuosikymmen, että tämähän on pientä)
[46] paaponut koiraa
[47] kiillottanut hopeita
[ ] silittänyt alushousuja (häh? en silitä edes päällihousuja jos ei ole pakko)
[48] puristellut finnejä
[ ] käyttänyt värillisiä piilolinssejä (enkä värittömiäkään)
[49] tehnyt ihonkuorinnan
[ ] käynyt meditaatiokurssilla
[ ] uskonut horoskooppeihin
[ ] käynyt selvänäkijällä
[ ] ollut hevoshullu
[ ] fanittanut poikabändiä
[50] tykännyt Dingosta (no silloin 80-luvulla)
[51] nähnyt eroottisia unia
[52] ostanut tarpeetonta Tupperware-kutsuilta
[53] juossut alvariinsa vessassa
[54] pissannut julkiselle paikalle maistissa
[ ] katkaissut kengästä koron vahingossa
[ ] tehnyt miehen tarkoituksella mustasukkaiseksi
[ ] deittaillut kahta miestä yhtä aikaa
[55] kadehtinut lähimmäistäsi (pikkuisen joo)
[56] himoinnut toisen omaa (esim. kenkiä ja käsilaukkuja)
[ ] tilannut jotain ostos TV:stä
[ ] vääristellyt totuutta edellisiin vastatessani, montako kertaa? (hitto, mun piti, mutta unohdin)

Olen näköjään 56-prosenttisesti tosinainen.

2.3.09

Pötköä syötteenlukijassa

Peesaan Kauraa ja Kataa ja monia muita, joiden mielestä blogimaailmasta on kadonnut hohto, kivat keskustelut ja hmmm, miten sitä nyt kuvailisi, yhteisöllisyys.
Koska teksti on vain pötkönä syötteenlukijassa, ei tule yhtä henkilökohtaista oloa lukiessa - blogisivulla tuntuu kuin olisi jollakulla kylässä,

meinaa Kaura, ja näinhän se justiinsa on. Syötteenlukija on näppärä keksintö, mutta se tasapäistää tekstiä eikä kovasti houkuta keskustelemaan. Sitä paitsi kommentointi on käynyt vaivalloiseksi. Ennen kuin saa klikatuksi itsensä oikealle sivulle, on jo unohtanut, mitä aikoi sanoa. (Ehkäpä juuri siksi aikoinaan opetettiinkin, että joka paikkaan pitäisi päästä yhdellä klikkauksella.)

Kata sanoo:
tuntuu siltä, että kaikki kiva, se mikä ennen oli keskustelua kommenttilaatikoissa, on muuttanut facebookkiin.

Naamakirjassa minäkin vähäiseksi käynyttä nörtteilyaikaani kulutan, ja se on ihan kivaa, mutta ei se blogeja korvaa. Yksi iso ero on siinä, että feibussa suurin osa porukasta esiintyy omalla nimellään. Blogien puolittaisen anonymiteetin suojissa on vapaata ja turvallista. Facebookissa taas jokaista kommenttia ja muistiinpanoa koristaa oma pärstä. (Puhumattakaan siitä, että Iso Paha Facebook uhkaa anastaa kaikkien meidän hengentuotteet.)

Täällä minä silti roikun, harvakseltaan mutta kumminkin, jonkinlaisen ylösnousemuksen toivossa. Kiitos teille, ihanille blogisuosikeilleni, jotka kommenttien hyytymisestä ja muista vastoinkäymisistä huolimatta edelleen jaksatte päivittää! Elämä olisi köyhempää, jos teitä ei olisi.

13.2.09

Älkää pelätkö, en aio ryhtyä kokopäivätoimiseksi runoilijaksi

juuri sillä hetkellä
kun seisoin kirjahyllyn edessä valitsemassa
esseistin kokoelman ja amerikankielisen hömpän välillä
ja laskin viinilasini kiikkerästi hyllyn reunalle
pystyäkseni tarttumaan paremmin
maailma halkesi.
näin selvästi sen puolikkaat
sitkoiset säikeet jotka eivät olisi halunneet irrottaa toisistaan
mutta oli aika
niin kuin kerran kuulin sedän julistavan hyde parkissa
koulun aamunavauksessa
sukujuhlissa juopuneiden pöydässä.
hassua että se tapahtui ennen kuin olin löytänyt oman paikkani.
erikoista että sanoit noin sillä minä juuri hukkasin molemmat.
aika ja paikka nousivat ehkä bussiin
eikä kukaan muistanut kiinnittää niiden rintaan tarralappua
jossa lukisi mihin voi soittaa.
lasi tärähti mutta ei pudonnut
laskeutui hitaasti kuin filmillä
näin sen kädessäni taas.
kummallista että olemme kumpikin vielä ehjiä.

olet niin innostunut kartoista.
piirrät selkääni maailman
ettet eksyisi.
viet minut pitkospuille ja lintutorneihin
ja kallioille,
niille jotka kohoavat vedestä
harmaat uurteiset kasvot
sileät kirjavat linnunmunat.
lapaluun alla on harha.
etkö pelkää että johdan meidät sinne?
kiskon paidan pääni yli, venytän hihoja.
loiskautan kahvia, kuppi hakee suojaa.
sinä väsyt.
et enää vastaa.
tunnen uudet ääriviivat vaikka en näe niitä.
kämmeniä kutittaa.
jokin pieni juoksee minua pitkin.

10.1.09

Temppu ja kuinka se tehdään

Röhnötän sohvalla suhteellisen siistissä asunnossa, joka näyttää kodilta. Katselen tammikuun auringon valoa, joka liikkuu lattioilla. Nautin olostani, juon kahvia ja luen hyvää kirjaa. Kesken on Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia. Ei voi mitään, mutta minusta se on mahtava. Pakotan itseni välillä laskemaan sen käsistäni, ettei se loppuisi liian aikaisin.

Täytyy osata nauttia lapsettomien viikonloppujen hyvistä puolista, niin kuin vaikka seksistä ja lukemisesta.

Piitu asuu nykyään enimmäkseen meillä. Hassua ajatella, että reilu puoli vuotta sitten asuimme Viltsun kanssa kahdestaan ja yhtäkkiä meitä on tuplasti.

Parisuhteen kannalta tilanne on aika ihanteellinen. Useimmiten kotona on lapsia ja kaikenlaista touhua ja pyöritystä, mutta välillä on aikaa meille kahdelle. Pakko myöntää: itsekin varmaan olen parempi äiti, kun välillä saan olla ihan vain ihminen, nainen ja jonkun rakastettu.